Siinä se taas on – piirtoheittimellä kuluneella ja sormenjälkiä täynnä olevalla suttuisella kalvolla, vinossa – huterasti piirretty ihmishahmo, jolla on kolme siipeä. Lukion psykologian tunti on alkanut ja opettaja on taas kaivanut esille jo useasti aiemmin nähdyn kalvon itse nimeämästään kolmisiipi-ihmisestä. Kalvon vaikutus oli kaikessa suttuisuudessaankin, tai ehkä juuri siksi, tehokas sillä sen välittämä viesti on jättänyt pysyvän muistijäljen siitä tosiasiasta, että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Kaikki kolme osaa vaikuttavat toisiinsa ja niiden kaikkien on oltava tasapainossa keskenään, jotta kokonaisuus toimii.
Lukion psykologian tunneilla tutustuin siis ensimmäistä kertaa kolmisiipi-ihmiseen, mutta sen jälkeen olenkin törmännyt siihen monta kertaa ja tulen varmasti törmäämään myös jatkossa. Se, että olemme kaikki kolmisiipi-kokonaisuuksia, konkretisoituu erityisesti työkyvyn käsitteessä. Työkyvyn perusta rakentuu ihmisen fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta toimintakyvystä. Karkeasti ottaen työkyky muodostuu siitä, miten hyvin nuo kolme toimintakyvyn osaa vastaavat sen työn vaatimuksia, jota me teemme.
Hyvä työkyky edellyttää sekä työntekijän omaa panostusta että työnantajan luomia työkykyä tukevia puitteita työssä. Omaan työkykyyn kannattaakin panostaa, sillä sen pysyminen riittävän hyvällä tasolla koko työuran ajan ei useimmille meistä ole itsestään selvää. Työkyvyn ylläpitäminen vaatii vaivannäköä, mutta se kyllä palkitsee tekijänsä. Terveelliset elintavat toimivat tässäkin asiassa: hyvää ravintoa, riittävästi liikuntaa ja lepoa sekä sopivasti sosiaalista kanssakäymistä. Tylsää, mutta totta. Olen huomannut, että sohvalla on magneettinen vetovoima varsinkin työpäivien jälkeen, mutta sille ei voi antaa periksi. Lenkin tai salitreenin jälkeen sille voi istahtaa hyvillä mielin. Minäkin voisin melkein elää pelkillä kermaviiliin dipatuilla perunalastuilla, mutta koska tiedän paremmin, joudun jättämään ne kylmästi kaupan hyllyyn odottamaan juhlahetkiä.
Työssä on tärkeää seurata omaa jaksamistaan ja käydä siitä tarvittaessa keskustelua oman esimiehen kanssa. Työnantaja ei voi tukea työntekijää, jos ei tiedä, että tämän jaksamisessa on haasteita. Servican aktiivisen aikaisen tuen -mallilla tuetaan työssä jaksamista tarttumalla työkykyä uhkaaviin tekijöihin jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Meille on tärkeää se, että työntekijän työkyky ja työtehtävän vaatimukset ovat tasapainossa keskenään. Jos tasapaino järkkyy, sitä lähdetään korjaamaan yhdessä työntekijän ja tarvittaessa myös työterveyshuollon kanssa.
Työkyky voi heikentyä tilapäisesti, jolloin se palautuu esim. kuntoutuksella tai vaikka väliaikaisella työtehtävien ja –ajan räätälöinnillä. Työkyvystään voi myös menettää osan pysyvästi, jolloin tarvitaan pidempiaikaisia ratkaisuja tukemaan työssä jatkamista. Työn muokkaamisen lisäksi osatyökykyisen jaksamista tukee ymmärtävä ja empaattinen ilmapiiri työyhteisössä. Hyväksyvän ilmapiirin luomisessa auttaa sen tiedostaminen, ettei kenenkään työkyky välttämättä pysy vuodesta toiseen samalla tasolla, vaan osatyökykyisyydestä voi tulla jonakin päivänä omaa todellisuutta.
Työkyky on arvokas asia. Kuten monissa muissakin asioissa elämässä, sen huomaa usein vasta sitten, kun sen menettää. Omaa työkykyään kannattaakin välillä pysähtyä miettimään – ovatko kaikki kolme siipeä toimintakunnossa ja sopivassa suhteessa työhön?
Anne Vattulainen
työhyvinvointipäällikkö